Matti Pajuri: Joukkueen kuopus. Ehkä lupaavin 50v-juniori pitkiin aikoihin Joensuussa. Tahtoa ja taitoa on vaikka muille jakaa!

Petri Pakarinen: Luotettava sotaratsu, joka voidaan laittaa tilanteessa kuin tilanteessa kentälle. Ei koskaan anna periksi ja lopettaa vasta sitten kun viimeinen pallo on taputeltu. Perusteellinen ja analysoiva pallotaituri. Nuoremmilla ja etenkin vanhemmilla pelaajilla olisi syytä ottaa Petestä oppia siitä, miten matseihin valmistaudutaan!

Antti Palviainen: Joukkueen hengenluoja, jolta ei tarinat loput. Luo hyvällä huumorilla joukkueelle lisää energiaa pitkän sarjakauden aikana. Omien sanojensa mukaan ”vanha raihnainen mies, joka kökkivin jaloin onnistuu silloin tällöin voittamaan matseja”. Joku osanen tuosta saattaa olla totta mutta nakuttaa joukkueelle tärkeitä pisteitä!

Paavo Sivonen: Joensuulaisen tenniksen grand old-papa, ei ikänsä vaan tietojensa ja taitojensa puolesta. Uuteen kukoistukseen noussut sitkeä terrieri, joka hakee pallon kuin pallon. Eikä muuten hyydy! Aloittaa pelit viiltävän tarkasti, vastustajaa analysoiden, omia vahvuuksia ja vastustajan heikkouksia hyödyntäen. Ja vauhti kiihtyy…!

Matti Salmi: Joukkueen nestori. Voi hyvillä mielillä seurata nuorison vakuuttavia otteita otteluista toiseen. Ja kun paikka tulee, on heti valmis tositoimiin, varsinkin pelireissuihin. Vankasta (lue: lihaksikkaasta) ruumiinrakenteesta huolimatta jalat tikittää kuin ”singeri”. Pelottava rysty mutta kenen kannalta?

Petri Nevalainen