Se on terve että pätkähti!
Viime viikonloppuna kävimme pyörähtämässä Varistossa suomen Vantaalla pelaamassa ensimmäisen kauden seitsemästä sarjaottelusta. Vastaamme asettui sarjakärki VarTe ja joukkueellamme oli kova nälkä hakea pisteet kotiin kauden avauksessa. Kisafiilistä haettiin jo varsinaista pelipäivää edeltävänä iltana Meilahden tenniskentillä ilolla treenaten, kun availtiin automatkan jälkeen istumalihaksia.
Kun sitten lauantaina kello löi 14.30, oli aika siirtyä tosikoitokseen. Ykkösottelussa Leo sai vastaansa Ilari Vesasen ja kakkosten mittelössä Villen eteen asteli Antti-Kristian Pelkonen. Ensimmäiset erät päättyivät yhtaikaisesti Leon hävitessä 6-1 ja Villen voittaessa 6-1. Leolle tällä kertaa vastustaja oli päivän paremmassa kunnossa lyöden painostavasti, kovaa ja varmasti ja vei toisenkin erän selkein numeroin 6-2. Koko ottelu siis Vesaselle 6-1,6-2. KarTe-VarTe 0-1.
Samaan aikaan kun Sami oli aloittamassa otteluaan nuorta lahjakasta Roni Hietarantaa vastaan, Ville taisteli toisessa erässä metsästäen sitä kadotettua breikkiä minkä toisen erän ensimmäisessä syöttövuorossaan menetti. Pelkonen kuitenkin piti pintansa kaikesta vastustelusta huolimatta ja onnistui pitämään omat syöttövuorot voittaen näin toisen erän 6-4. Sami pelasi hienoa tennistä ja antoi kaikkensa mutta pienien vivahde erojen myötä Hietaranta onnistui nappaamaan ensimmäisen erän itselleen luvuin 6-3. Kakkosten pelissä oli edessä Villelle jo lähes rutiiniksi muodostunut super tie-break. Pelkonen siirtyi pienessä hujauksessa jo 6-1 johtoon ja Villellä alkoi pää levitä hallin seiniä pitkin yleisön kannustaessa villisti omaa suojattiaan. Kuitenkin kuin taivaanlahjana, Leo astui kentälle tuomaan Villelle aimon annoksen motivaatiota ja tsemppiä. Ilmassa oli muutoksen tuulia. 6-2, 6-3, 6-4, 6-5, 6-6. Tilanne tasan. Yleisö aistii tilaisuuden tulleen ja saa kipinää Villen kovaäänisistä tsemppihuudoista ja näennäisestä asenneviasta (tässä vaiheessa Ville tokaisi ymmärtäneensä miten mm. Jimmy Connors ja John McEnroe ammentivat yleisöstä fiilistä ja taistelumeininkiä juuri ärsyttämällä niitä). Tilanne 9-8 ja Villellä matsipallo. Pelkonen syöttää kakkosruutuun jäätävän vasuriviuhurin ulos ja tuloksena lähes suora piste. Hän pitää vielä toisen oman syöttönsä ja tällä kertaa VarTella matsipallo mennä 2-0 johtoon. Ville läväyttää seuraavaksi kylmän viileästi ässän pöytään ja toinenkin ykkössyöttö onnistuu ja tilanne taas KarTelle etu. Tämän jälkeen minibreikki taskuun, verkolle kättelemään ja tilanne KarTe 1, VarTe 1.
Sami vaan parantaa peliään ja lyönnit sujuu niinkuin leipurin pojalta voi odottaa. Mutta niin tekee myös nuori Hietaranta joka liikkuu gepardin lailla laidasta laitaan hakien joka pallon ja myös onnistuen painostamaan tilaisuuden tullen. Kaikkensa antaen ja hienosti pelaten Sami hyväksyy lopputuloksen ja samalla Hietarannan tällä kertaa paremmaksi numeroin 6-3,6-4. Näin VarTe siirtyy jälleen johtoon.
Ville ja Leo lähtevät päättäväisesti hakemaan viikonlopusta kahta pistettä ja tasapeliä ja aloittavatkin nelurin erittäin terävästi, positiivista viilinkiä hehkuen ja itseluottamusta täynnä. Ensimmäinen erä hoidetaan yhden syötönmurron voimin ja vaivatta omat syötöt pitäen 6-4. Toinen erä alkaa edellistäkin paremmin ja karjalan poikkien johtaessa jo 4-2 näyttäytyy siltä että mikään ei estä tämän junan kulkua. Mutta…
Villen mailasta paukahtaa jänne poikki ja tilalle otetaan varamaila jossa aivan eri jänteet ja virityskireys. Aijaijajija, tuntuu kuin se käsin kosketeltava taika poksahtaa jänteen mukana rikki ja tilanne kääntyy päälaelleen. Ne lyönnit jotka äsken vielä onnistui vaivatta, nyt pamahtelevat verkkonauhaan. Näin pienestä se tennis on välillä kiinni. Pieni Momentum muutos ja erä menee vastustajille 6-4. Jälleen edessämme super tie-break. Menneet oli jo tässä vaiheessa jätetty taaksemme, eikä murehdittu menetettyä flowta vaan pyrimme parhaasemme jokaisessa pisteessä ja ottamaan voiton itsellemme. Kohtalo oli kuitenkin päättänyt aevan toisin ja ottelun päätyttyä VarTe juhli 3-1 voittoa.
Tästä kaikki Karten pojat suuntasivat omille teilleen. Leo Lahteen, Sami Joensuuhun ja Ville Porvooseen. Kyllä oli tunnetta, joukkuehenkeä, sähköä ja sitä taikaa mutta turpaan tuli!
Hilirimpsis!