Tällä kertaa vuorossa olivat loukkaantumisista parantuneet Pajuri ja Nevalainen, jotka matkasivat Espooseen viimeiseen vieraspeliin.

Pajurin ensimmäinen syksyn sarjapeli alkoi hyvin. Saukkola Jarkko kaatui helposti 6-2 ensimmäisessä erässä. Toisessa erässä Pajuri johti 3-2 ja 40-0 ja oli marssimassa helppoon voittoon, kun yllättäen saapui the Gibson Brothers band ja Saukkola tasoitti ja tilanteessa 4-4 Saukkolalla oli kaksi murtopalloa. Pajuri kaivoi taktiikka pussistaan numero 8, johon hän valitettavan usein joutuu tarttumaan. Se on Pink Floyd:in the Wall ja Pajuri oli kuin seinä ja ottelu kirjattiin luvuin 6-2, 6-4.

Nevalaisen peli oli kaksijakoista. Suoritukset olivat joko huippuhyvää tai huippuhuonoa. Asiaa ei auttanut se, että pallot, joilla pelattiin oli vaikea saada kontrollia. Sen merkkiä en kerro, mutta salakielellä mainitsen, jotta vastustajat eivät älyä, mistä pallosta on kyse: mm. Rafael Nadal pelaa sen merkkisellä mailalla ja se alkaa kirjaimilla BABO…. Pallot päättyivät Nevalaisen läpilyönteihin, jotka olivat joko sisällä tai ulkona. Voitto kirjattiin Este-78 Kalle Kuusistolle luvuin 6-4, 4-6, 10-5.

Nelinpelistä uumoiltiin tasaista kaksinpelien tulosten, vastustajien pituuden ja ulottovuuden mukaan. Joensuun Jack Sock ja Stan Wawrinka ei kuitenkaan antanut mitään mahdollisuutta. 6-2, 6-2 murska voitto. 2 tärkeää pistettä kolmesta mahdollisesta matkasi Joensuuhun.

Loukkaantumisten sävyttämä alkukausi on kaikesta huolimatta tuottanut 5p/9p. Vastus kuitenkin kovenee ja pisteet ovat kiven alla. Vielä ollaan mitalipeli vauhdissa. Voittoprosentti pitää olla noin 50%. Onneksi loput 4 peliä on kotona ja yleisö on meillä se ylimääräinen pelaaja, joka tarvittaessa kääntää ottelut kotivoitoiksi, toivottavasti.

Matti Pajuri